Aamulehti 08.06.1997, Sunnuntai, sivu 18

MITÄ TAPAHTUU TODELLA
Villin kaukoidän kutsu
Länsimaisilla elokuvafestivaaleilla on kymmenisen vuotta juhlittu kiinalaisia elokuvantekijöitä. Ne värit, ne salaa kumoukselliset teemat, tuo outo ja eksoottinen kulttuuri!

Näyttelijä Gong Li ja ohjaajat Chen Kaige ja Zhang Yimou ovat itseään kunnioittavan elokuvaharrastajan lemmikkejä. Mutta kaukaisissa maissa tehdään muutakin kuin vain taidetta taiteentuntijalle.



Vapaa sana ja kuva?

Kaukoitä on yhtäkkiä in. Kansainvälinen lehdistö suoltaa ulos Aasian elokuvakulttuuria käsitteleviä ja itäistä eksotiikkaa huokuvia artikkeleita viikoittain.

Miksi? Ehkäpä vaikka siksi, että itä kiinnostaa Hollywoodia ja myös eurooppalaisia tuottajia sekä talouskasvun nousukierrettä elävänä markkina-alueena että uusien lahjakkuuksien kasvumaastona.

Amerikkalaiset tosin ovat juuri nyt puun ja kuoren välissä. Hollywoodissa on tekeillä puolisen tusinaa Tiibet-aiheista elokuvaa, ja niistä Kiina, Yhdysvaltain viihdeteollisuuden potentiaalinen kauppakumppani, ei pidä. Disney esimerkiksi ei uskaltanut katkaista Martin Scorsesen ohjauksessa valmistuneen Dalai Lama -elämäkerran Kundunin kuvauksia, koska muuten uushenkisyydellä ratsastavat taiteilijat kameran kummallakin puolella olisivat suuttuneet. Kaiken lisäksi vapaan maailman on pidettävä kiinni vapaan sanan ja kuvan ideasta.

Tiibet-buumi siis jatkuu. Brad Pitt on pääosassa ranskalaisen Jean-Jacques Annaudin elokuvassa Seven Years in Tibet. Lisäksi tulossa on sellaisia Tiibet-elokuvia kuin Buddha From Brooklyn, The Wind Horse ja Dixie Cup.

Viimemainittu on tappelutähti Steven Seagalin projekti CIA-agentista, joka taistelee tiibetiläisten kapinallisten rinnalla 60-luvun kahinoissa. Sen kuvaukset ovat viivästyneet vuodella, koska tuotantoyhtiö pelästyi Kiinan reaktioita.



Disney syö sushia

Japanilainen sarjakuva eli manga ja japanilainen animaatio eli anime ovat ehtineet jopa Suomeen asti. Like uutiset -lehdessä alan suomalainen entusiasti Toni Jerrman hehkuttaa:

- Pois alta söpöt Tuhkimot, Aladdinit ja Leijonakuninkaat! Nyt tulevat kyberpunkkiset robotit, väkivaltaiset monsterit ja akrobaattiset miekkamiehet.

Otsikko pauhaa: "Syö sushia, Disney!"

Jerrman väittää, että japsianimaatiot on suunnattu myös aikuisille, "ei pelkästään vikiseville lapsille". Kuvauksesta toki jo voi aavistella, että anime on puberteettisten tai sille asteelle jääneiden miesten harrastusmaailma.

Animen valloitusretket jatkuvat suuressa maailmassa. Akiran jälkeen tunnetuin anime-elokuva Ghost in the Shell on kääntymässä elävien näyttelijöiden elokuvaksi, peleiksi ja ties miksi muuksi rihkamaksi.

Jopa Disney on ryhtynyt yhteistyöhän japanilaisten animaattorien kanssa. Luvassa on siis idän ja lännen sekoitus. Ehkä Disney todellakin syö sushinsa ja hymyilee päälle.



Väki valuu länteen

Muutkin Hollywoodin studiot ovat idästä innoissaan. Suosiossa ovat Hongkongin vireän elokuvateollisuuden kasvatit.

Akrobaatti ja action-mies Jackie Chan on jo lyönyt läpi Amerikassa. Loistava toimintaohjaaja John Woo onnistui hänkin maihinnousussaan: hittilistaan kuuluvat Hard Target ja Broken Arrow. Seuraavaksi on vuorossa suuren budjetin toimintaelokuva Face/Off.

Woon kollegat Tsui Hark ja Ringo Lam ovat hekin jo ehtineet ohjata Hollywood-debyyttinsä. Woo, Hark ja Lam aloittivat kaikki Amerikan valloituksensa turvalliseen tapaan potkunyrkkeilijä Jean-Claude van Dammen elokuvilla.

John Woon elokuvissa loistanut karismaattinen Chow Yun-fat ei sen sijaan ole vielä tehnyt läpimurtoaan, vaikka jenkkilehdet povasivat sitä jo viime vuoden keväällä. Silloin mainittiin projektit Replacement Killers, Band of Assasins, Metal Machine ja Rush Hour, mutta mikään niistä ei ole päässyt valkokankaille asti.

Amerikkalaisten innostus uudenlaisia toiminnan miehiä kohtaan on ymmärrettävää nyt, kun Stallone ja Schwarzenegger vetävät tähtinä viimeisiään. Mutta miksi Hongkongin pojat lähtevät lännen maille, jos he kerran ovat supertähtiä kotonaan?

Syynä ei ole heinäkuu ja Kiinan vallan uusi koitto. Hongkongin elokuvateollisuus on jo pitkään ollut kriisissä. Amerikkalaiset elokuvat lyövät ennätyksiä ja kotikaupungin tuotanto kärsii. Eli jos hongkongilainen haluaa nyt olla suuri tähti Aasiassa, hänen on parasta tehdä amerikkalaisia megaelokuvia.



Gangsterit ohjaajina

Villeintä itää on juuri nyt Intia, jolla on maailman suurin elokuvateollisuus - ainakin, jos sitä mitataan ensi-iltojen määrällä.

Intiassa tuotetaan keskimäärin 800 elokuvaa vuodessa. Silti vain puolet kaikista tuotantoon päässeistä elokuvista valmistuu.

Viimeiset tiedot kertovat, että lähes puolet Intian elokuvateollisuudesta on helppoja rahanpesukohteita etsivien gangsterien hallussa. Jos sijoitus ei kannata, rikolliset riistävät tuottajalta tai ohjaajalta hengen. Näin on käynyt jo neljä kertaa kuluvan vuoden aikana.

Elokuvia rahoittavat gangsterit määräävät elokuvien sisällöistä. Siksi poliisit ja poliitikot ovat aina pahoja poikia, kun taas henkilökohtaista kostoa hakevat nuoret miehet saavat sankarin osan.

Ohjaajien takana istuvat rikolliset ammuskelevat aseillaan ja vaativat lisää toimintaa, väkivaltaisempia raiskauksia ja rajumpaa dialogia. Toki he osaavat myös sensuroida. Muslimin ja hindun välinen avioliitto on gangstereille tabu.

Intialainen elokuva ei ole vielä kunnolla levinnyt länteen. Nyt sekin varmaan kohta tulee, kun lehdet julkaisevat juttuja villin idän "Bollywoodista", jossa raha haisee ja roistot remuavat kuin entisaikojen Hollywoodissa.


Kuva: Hollywoodiin! Hongkongin pojista mm. Ringo Lam on jo debytoinut lännessä. Maximum Risk -elokuvassa hänen ohjattavinaan olivat Jean-Claude van Damme ja Natasha Henstridge.